Älä lähesty.

Olen törmännyt paljon siihen, että ihmiset usein olettavat, että kaikkia koiria, etenkin pentuja, pitäisi voida silittää ja tervehtiä. Miksi?

Onhan koiran silittäminen mukavaa, saati pennun silittely ja pusuttelu. Miksi joitain koiria sitten ei saisi koskea?

Minäpä kerron muutaman esimerkin.

Vaihtoehto A. Ihmisiä pelkäävä, arka tai aggressiivisesti käyttäytyvä koira.

Koira puree yleensä vain äärimmäisessä tilanteessa. Vieraan lähestymisestä aiheutunut purema on lähes poikkeuksetta lähestyneen ihmisen syy. Se on tietysti yksilöllistä, mikä on millekin yksilölle liian stressaava tilanne. Vaikket silittäjänä olisikaan vaarassa saada hammasta, yritä ymmärtää mitä väkisin aran koiran lähestyminen tekee koiran suhtautumiselle ja luottamukselle ihmisiin.

"Täytyyhän sen oppia." Ei välttämättä täydy. Vaikka se olisikin tavoitteena, voi harjoittelu olla kesken, ja lupaa kysymättä aran koiran lähestyminen voi valuttaa asian eteen tehdyn työn hukkaan. Kunnioita aran koiran omaa tilaa, äläkä lähesty etenkään kysymättä. Mikäli saat luvan lähestyä, kuuntele ohjeet äläkä sooloile.

Vaihtoehto B. Liian innokkaasti ihmisiä tervehtivä koira.

Kukaan ei tykkää isoista, hyppivistä koirista. Vaikka koiran aikeet ei olisi millään tavalla pahat, on tämä monella todella suuri ongelma. Kun innokkaan koiran kanssa treenaa rauhallisia ihmiskohtaamisia, olisi avainasemassa tervehdittävän ihmisen rauhallisuus sekä ohjeiden kuuntelu. Innokkaalle koiralle vieraan osoittama huomio, edes katsekontakti, puhuminen, hymyily, ja etenkin se lässytysten saattelema paijaaminen, on todella tyydyttävä palkkio.

Koira oppii toistojen kautta, tekemällä ja kokemalla; 

kun teen asian x, saan tavoittelemani asian y.

Esimerkki1; kun istun niin pyydettäessä, saan namin.

Esimerkki2; kun hypin ja pyrin vieraan luokse sinnikkäästi, 

saan vieraan huomion.

Mitä jokainen innokkaan koiran omistaja toivoisi, olisi ehkä jotakuinkin "kun istun rauhallisesti, pyydän luvan, ja pidän kaikki tassut maassa, saan tuon ihmisen huomion." Tämä onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty.

Tiivistettynä usein seuraavista seikoista johtuen:

1. Koiran perusluonne on innokas ja räiskyvä, eikä sen itsehillintä vielä riitä tavoiteltuun tervehtimismalliin. Itsehillinnän kehittäminen ei tapahdu yhdessä yössä.

2. Tervehdittävät ihmiset eivät kunnioita omistajan toivetta olla huomioimatta koiraa ja heittävät ilmoille sen kuluneen "ei mua haittaa että se hyppii!" -lauseen. Seuraavan kerran tämän lauseen ollessa kielesi päällä, pysähdy, hengitä syvään ja imaise aikomuksesi sanoa tuo ärsyttävä lause takaisin mielesi parhaiten lukittavaan kaappiin. Kysy, kuuntele ja kunnioita.

3. Aina ei vaan ehdi. Tilanteet tulee joskus tosi nopeasti täysin nurkan takaa, ja voi olla että koiran hallinta on menetetty yhtä nopeasti. Näissä tilanteissa olisi hyvä saada ensisijaisesti välimatkaa yllättäneeseen kohteeseen, ja koiraan jonkinlainen kontakti. 

Vaihtoehto C. Se arjen opettelu pennun kanssa.

Pentuahan täytyy päästä silittämään, koska se on niin söpö, ja täytyyhän sen sosiaalistua ihmisten kanssa. Kyllä, mutta harva haluaa opettaa koiralleen, että ihmisten luokse ja päälle voi mennä milloin ja miten tahansa.

Noh, otetaampa esimerkiksi oma 14-viikkoinen amerikanbulldogin alkuni. Nythän se on ihan järkyttävän suloinen, kun se kiipeää lässyttävän vieraan syliin pusuttelemaan. Sen voi napata kainaloon, ja sen hyppimisyritykset lähinnä naurattaa. Tervetuloa vuoden päästä meille, vastassasi on n. 40-kiloinen, kuolaava jättiläinen. Kun hän sitten hyppää tuttuun tapaansa syliisi lässytyksiäsi vastaanottamaan, ei enää olekaan niin kivaa että sen tassut ylettää olkapäillesi ja 10cm kuolajojot ovat nyt pitkin vaatteitasi ja naamaasi. 

Niin. Toivoisin, että jokainen saisi tilaa kouluttaa koiralleen hyviä käytöstapoja, juuri sellaisia kuin kukin haluaa.

Kerron vielä toisen esimerkin, perustuu tositapahtumiin.

Vuotias koirani oli kovin ihmisinnokas, ja päätin ottaa hillityn käyttäytymisen ihmisten seurassa työn alle. Menimme ostoskeskukseen koirani kanssa, ajatuksena ihan vaan katsella ohikiitäviä ihmisiä rauhassa. 

Koirallani oli hihnassaan keltainen välikappale, jossa oli isolla teksti "ÄLÄ KOSKE". Tällä tavoittelin rauhaa treenaamiseen. 

Pysyttelimme seinien vieressä, kauempana ihmisistä. Treeni oli mennyt loistavasti, kunnes olimme suuntaamassa takaisin autolle. Takaamme yllätti rouva, joka ryntäsi koirani päälle kiljuen, kuinka ihana koira. No, koirani oli tässä kohtaa rouvan päällä, johon totesin koiraa alas kiskoessani että rouva hyvä, älä kiitos tervehdi koiraani. Rouva katsoi minua murhaavasti ja Huusi minulle, " NO MIKSI SÄ SITTEN OLET KOIRASI KANSSA JULKISELLA PAIKALLA, JOSSEI SITÄ SAA TERVEHTIÄ?" 

Tämä lause ei mahdu tajuntaani vielä kahden vuodenkaan jälkeen.

Vaihtoehto D, voi olla mikä tahansa. Jokaisen tulisi kunnioittaa toisen ihmisen toivetta koskien tämän omaa koiraa, oli syy sitten mikä tahansa.

Mikäli haluat tervehtiä vieraan (tai tutun!) koiraa, OLE YSTÄVÄLLINEN, JA KYSY ENSIN SAAKO KOIRAA LÄHESTYÄ. Mikäli saat kieltävän vastauksen, kunnioita sitä, äläkä yritä lässyttää ja kurottaa koiraa kohti, oli tervehtimisen kieltämisen syy sitten mikä tahansa.

Mikäli saat luvan, kuuntele ensin, onko omistajalla jotain toiveita tai kerrottavaa koirasta. Esim. aran koiran kanssa saatat saada ohjeet, että ole paikallasi, älä lähesty koiraa - koirani lähestyy sinua jos haluaa. Innokkaan koiran kanssa vierailta saatetaan toivoa hyvin hillittyä suhtautumista koiraan, yritä siis pysyä nahoissasi, koirakin yrittää!

Oli sinulla koiraa tai ei, on yksi tervehtimiseen liittyvä etiketti hyvä tietää. Mikäli koiralla on varusteissaan jokin keltainen nauha, merkki tai hihnan välikappale, tarkoittaa se ettei lähestymistä toivota

 - niin ihmisten kuin toisten koirienkaan.

Keltainen nauha tarkoittaa, että koirakko tarvitsee ja toivoo tilaa syystä tai toisesta. Keltaista nauhaa saatetaan käyttää esim. innokkaan, reaktiivisen, aran koiran kanssa, tai vaikka pennun kanssa treenatessa.

Keltainen väri saattaa olla myös kokonaan keltainen panta tai hihna. Hihnassa saattaa olla myös jokin teksti, kuten "tarvitsen tilaa, älä koske, älä lähesty, koulutan koiraa" jne.

Kunnioitathan tätä merkkiä, kiitos.

Se, että koiraa ei välttämättä saa lähestyä kaikissa tilanteissa, ei tarkoita ettei koira saisi ihmiskontakteja tai että se jäisi jostain tärkeästä paitsi. Omistaja tuntee koiransa parhaiten, ja tietää mikä on omalle koiralle parasta missäkin tilanteessa. Yleensä tällaisille lähestymiskielloille on jokin järkevä tai painavakin syy, kuten edellä on esimerkkejä.

Koirilta odotetaan paljon itsehillintää, käyttäytymistä ja malttia joskus jopa mahdottoman vaikeissa tilanteissa - puistossa juoksevien lasten ja lentävien frisbeiden keskellä, ohikiitävien polkupyörien, rullalautojen ja citykanien keskuudessa ja sitten niiden ihmisten kanssa. 

Ei siis ole mielestäni kohtuutonta vaatia myöskään kanssaihmisiltä sitä itsehillintää, käyttäytymistä ja malttia toisen omistaman koiran kanssa.

-